Väärin kysytty?

Kandipalautteen olettama on, että opiskelijoiden kokemukset korreloivat kunkin yliopiston opetuksen laadun kanssa. Mutta millaiset ovat kysymykset, joiden vastauksista voisimme päätellä yliopisto-opetuksen olleen laadukasta?  

Asiaa ymmärtääkseen Unifin työryhmä perehtyi kansainvälisiin opiskelijakyselyihin. Niistä useimmat havaittiin opiskelijoiden ja opettajien keskinäistä vuorovaikutusta eri tavoin kartoittaviksi. Tyypillisiä kysyttyjä seikkoja ovat 

• tyytyväisyys opinto-ohjelman tarjoamiin vaikutusmahdollisuuksiin,  
• tunne opettajilta saadun palautteen riittävyydestä ja 
• sen antamasta konkreettisesta avusta opinnoille.

Edellä mainitut ovat mukana myös kandipalautteen pohjaksi valitussa CHE Quest kyselyssä. Eräissä kyselyissä mennään pidemmälle tiedustellen opiskelijoilta heidän omia tekojaan. Esimerkiksi kuinka usein he ovat 

• keskustelleet substanssista professorien kanssa opetuksen ulkopuolella, 
• tehneet oivaltavia kysymyksiä opetustilanteista ja 
• tukeneet ja saaneet tukea opiskelijatovereiltaan oppimisessa?  

Mutta missä ovatkaan kysymykset opetuksen laadusta?  Tästä problematiikasta keskusteltiin pitkään suomalaisten yliopistojen kesken. Monen mielestä suomalaisilla erityispiirteillä ehostettu kandikyselykään ei mittaa laatua juuri sillä oikealla tavalla. Ilmeisesti PISA-mestarina kansakuntamme edustaa tässä ylintä asiantuntemusta?

Kompromissiratkaisuna Unifin työryhmän formuloi opetuksen laatua mittaaviksi kysymyksiksi seuraavat: 

• opetus oli mielestäni pääosin laadukasta 
• olen tyytyväinen käytettyihin opetusmenetelmiin

Syksyn 2013 kandipalautteen tuloksissa vuorovaikutusta kartoittavan osuuden ja näiden suorien laatukysymysten välinen selitysaste on yli 0.8. Korrelaatio on siis vahva! Ehkä jopa opiskelijoiden konkreettisia tekoja kartoittamalla saataisiin käsitys opetuksen laadusta?

Kandipalautekyselyn alkumetreilla sen vaihtoehdoksi esitettiin mm. mitattavaksi tietyn määrän pedagogisia opintoja suorittaneiden opettajien osuutta kussakin yliopistossa. Tällaisilla mekanistisilla mittareilla yliopistot näppärästi välttyisivät opiskelijoiden arvioitavaksi joutumiselta. 

Syksyn kyselyn alustavien tulosten perusteella suomalaisen yliopistolaitoksen opetusongelmat kulminoituvat puutteellisen vuorovaikutukseen. Siksi kandipalautekin on ollut perusteltua toteuttaa kyselynä, vaikka tämä ei opiskelijan  jokapäiväistä kokemusta välittömästi korjaakaan.

Kandipalaute varmasti kysyy monia seikkoja väärin ja myös vääriä asioita. Olennaisinta kuitenkin näyttäisi olevan kysyminen.

YOPALA on nyt Kandipalaute

YOPALA näkyy ja kuuluu jatkossa nimellä Kandipalaute.

Ensimmäinen kyselykierros toteutettiin toukokuussa 2013 ja toinen kyselykierros 30.9.-18.10.2013.

Lehdistötiedote 26.2.2013

 

Yliopistoille valtakunnallinen opiskelijapalautekysely

Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) jakaa vuodesta 2015 lähtien vuosittain 3 % (n. 50M€) yliopistojen perusrahoituksesta opiskelijapalautteen perusteella. Yliopistot ovat päättäneet hankkia valtakunnallisen opiskelijapalautekyselyn ulkoistettuna palveluna. Palveluntarjoajaksi on kilpailutuksen tuloksena valittu saksalainen CHE Consult GmbH. 

Kansainvälisen palveluntarjoajan tuottama palautekysely antaa myös mahdollisuuksia suomalaisten yliopistojen eurooppalaiseen vertailuun. Opiskelijapalautteen yhdenmukainen kerääminen kaikista yliopistoista vastaa osaltaan opiskelijajärjestöjen toiveeseen valtakunnallisesta palautemenettelystä, jolla voidaan ohjata yliopistoja investoimaan koulutuksen laatuun. 

Kysely toteutetaan kaikissa yliopistoissa kahdesti vuodessa ja siihen vastataan sähköisen linkin kautta. Yliopistot huolehtivat kyselyn välittämisestä niille opiskelijoille, jotka ovat opinnoissaan alemman korkeakoulututkinnon saavuttamisvaiheessa. Ensimmäinen valtakunnallinen kysely toteutetaan yliopistoissa keväällä 2013.

Lisätiedot: Olli Silvén, olli.silven@oulu.fi, 040-555 2451

Lisätietoa ja taustoja:

http://unifi.fi/ajankohtaista/YOPALA.html

http://unifi-yopalablogi.blogspot.fi/


Suomen yliopistot UNIFI ry,
Finlands universitet UNIFI rf
Pohjoinen Makasiinikatu 7 A 2
00130 HELSINKI

Järjestelmä vai kysely?

Yliopistojen opiskelijapalautejärjestelmä on sanana aikamoinen hirviö. Asiaan vihkiymätön ihmettelee varmasti, mistä oikeastaan on kysymys kuullessaan moisen käsitteen ensimmäistä kertaa. Varsinkin tuo sana ”järjestelmä” tuntuu heittävän kuulijan helposti IT-maailmaan. Palautejärjestelmä voi näyttäytyä jonkinlaisena SAP:n kaltaisena systeeminä. Tai kenties se liitetään hankkeeseen, jonka nimenä on ”Rakenteellisen kehittämisen tukena tietohallinto” ja siellä menossa olevaan tietojärjestelmien yhteensovittamiseen ja yhteismitallisuuteen.


Muutaman kyselyn olen nimittäin saanut siitä, miten opiskelijapalautejärjestelmä integroidaan yliopistojen tietojärjestelmiin. Vastaus on yksinkertainen – ei mitenkään. Ja miksi ei? No, kun kyse ei ole tietojärjestelmän hankkimisesta vaan kyselytutkimuksesta. Toki palautekyselyä varten tarvitaan tieto niistä opiskelijoista, joille kysely osoitetaan. Ja se tieto tarvitaan yliopistoilta. Mutta siinä se sitten suunnilleen onkin. Toivon mukaan. Tarkoitus on, että palveluntarjoaja hoitaa kaiken muun. Ei siis tietojärjestelmän hankintaa, ei integrointeja, ei erillisten palasten rakentamista.

Ehkäpä olisi viisasta luopua termin ’opiskelijapalautejärjestelmä’ viimeisestä palasesta, ja ryhtyä puhumaan vaikkapa opiskelijapalautekyselystä järjestelmien sijasta.

Opiskelijan kokemus luupin alle

Minulla on paljon opiskelukokemuksia. Hyviä ja huonoja ja sitten niitä suht yhdentekeviä. Muistan hyvin luennon, jossa minua toruttiin asettamastani kysymyksestä. En olisi saanut kysyä sitä Asiaa koska olen vain sivuaineopiskelija, enkä siksi vain ymmärtänyt. Toisaalta taas olen käynyt niin inspiroivan keskustelun toisesta Asiasta, että muistan sen edelleen melkein sanasta sanaan ja kirjoitin asiasta kiitellen arvostellun esseen kuin vettä vain.

Ei liene tarpeen vääntää ratakiskosta kumpi tilanne jäi parempana opiskelukokemuksena mieleen, ja kummasta Asiasta uskon oppineeni enemmän. Molemmat ovat jääneet selvästi mieleeni. Molemmat ovat toki myös yksittäisiä esimerkkejä, mutta ne edustavat hyvin monia kaltaisiaan, ja ovat sitä myötä myös vaikuttaneet minun näkemykseeni opinnoistani ja yliopistostani.

Nykyään, opiskelijabyrokraattina, kuulemani huonot ja hyvätkin opiskelukokemukset saavat pohtimaan aina asiaa myös laajemmasta näkökulmasta: Mitä ihmettä on koulutuksen ja opetuksen laatu? Sille lie tasan yhtä monta määritelmää kuin on määrittelijääkin. Se on ehkä eri asia opiskelijalle, opettajalle ja rehtorille. Mitä meidän oikeasti siis pitäisikään arvioida, kun opetuksen tai koulutuksen laatua arvioimme? Miten taas saisimme rahoitusmalliin juuri sellaisia rahanjakopalikoita, joilla kannustetaan (ja/tai hätistellään) kaikkia tekemään opetuksen ja opiskelun laadun suhteen parhaansa?

Näitä kysymyksiä pohtiessa yliopistojen rahanjakoa valmistellut ryhmä ehdotti, että opiskelijapalaute alkaa vaikuttaa yliopistojen rahoitukseen vuodesta 2015 alkaen. Yhteistä palautejärjestelmä YOPALAa jumppaava työryhmä työskenteleekin tällä hetkellä ilahduttavan pontevasti sen eteen, että saamme systeemit ja olosuhteet hommaa varten valmiiksi. Olen tavoitteesta ylpeä, ja pidän sitä merkittävänä osoituksena opiskelijoiden opiskelukokemuksen tärkeyden tunnustamisesta.

Tässä YOPALAn kehitysvaiheessa pitää mennä yhdessä rohkeasti eteenpäin. Ehdotankin siis, että tieksi valitaan riittävän yksinkertainen kysely. Tehdään kysely kunnolla. Panostetaan PALJON siihen, että opiskelijat todella haluavat kyselyn kautta kertoa tyytyväisyydestään opiskelukokemukseensa*. Huolehditaan vielä siitäkin, että opiskelijat voivat osallistua palautteen käsittelyyn ja näkevät sen joskus vaikuttavankin johonkin. Kukaan ei uskaltane väittää, että opiskelijapalautteen huomiointi rahoitusmallikriteerinä olisi ongelmatonta, mutta juuri tällaista rohkeutta kaipaan yhteisen tavoitteemme edistämiseksi ja edellisten toimenpidelauseitten muuttamiseksi passiivin sijasta aktiivimuotoon.

Viime vuonna SYL:n puheenjohtaja Katri muistutti kannanotossamme (tutkimustiedon perusteella), että opiskelijat arvioivat koulutuksen laatua sen mukaan, millaista tukea he ovat saaneet opintojen aikana ja millainen kokonaiskokemus yliopisto-opiskelu on ollut. On vaikea kuvitella, että menemme kovin pahasti metsään, kun käytämme tätä opiskelijoiden näkemystä koulutuksen laadusta yhtenä rahanjakoon vaikuttavana tekijänä.

* Tämähän on jo kokonaan oman blogikirjoituksensa aihe, sillä melkein seurueessa kuin seurueessa ja tilanteessa kuin tilanteessa päädyn keskustelemaan siitä mikseivät opiskelijat enää anna palautetta. Palataanpa siis tähän.

(tämän naputteli Suomen ylioppilaskuntien liiton koulutuspoliittinen sihteeri)

Yliopistonavigointia opiskelijabarometrilla

Ns. vallitsevat tuulet syntyvät ilmanpaine-eroista ilman virratessa korkeammasta paineesta täyttämään matalampaa. Maan pyörimisliikkeestä johtuen virtaus ei kuitenkaan ole suoraan matalapaineeseen, vaan yläilmoissa karkeasti sääkarttojen isobaarien suuntaisesti. Kitkasta johtuen maan pinnan lähellä tuuli puhaltaa enemmän kohti matalapaineen keskustaa.

Navigoidessaan hyvä purjehtija yhdistää sääkartan ja meteorologisen tietämyksensä  havaintoihin lämpötilan ja ilmanpaineen muutoksista.Nopeinta ja tasaisinta reittiä haetaan jatkuvasti olosuhteiden muutosten mukaisesti.

Yliopistot pyrkivät jatkuvasti parantamaan omaa toimintaansa mitaten tuloksiaan sekä arvioiden prosessejaan. Hyvin toimivat koulutusprosessit johtavat yleensä myös hyvään tuloksellisuuteen.

Tähän kausaliteettiin nojautuen  opiskelupalautetta kerätään usein prosessinäkökulma etualalla. Seurauksena kyselyt ovat hyvinkin yksityiskohtaisia. Esimerkiksi Yopala-pilotissa syksyllä 2011 kysymykseen 'Keneltä sait opinto-ohjausta, neuvoja ja apua kandidaatin opinnoissasi' liittyi peräti 20 kohdan lista. Ohjauksen arviointiin oli puolestaan 10 kohdan lista.

Suoraan sanoen epäilen tuollaisten kyselyiden vastausten laatua. Vaikka tieto olisi luotettavaakin, sen käyttö yliopistolaivan navigointiin olisi ainakin minulla äärimmäisen haasteellista.

Yliopistojen kannalta opiskelupalaute toimii riittävän hyvin, kun sen tuloksia voidaan  barometrin tavoin käyttää opastamaan ohjausliikkeissä. Tähän tarkoitukseen edellinen kysymys olisi ollut riittävän informatiivinen muodossa 'Kuinka tyytyväinen olet opinto-ohjaukseen, neuvontaan ja apuun kandidaatin opinnoissasi?' ja perässä viiden kohdan arvosteluasteikko.

Yliopistot tuntevat omat prosessinsa ja osaavat siksi karkeankin palautteen pohjalta ryhtyä korjauksiin. Yksityiskohtien kyselemisellä helposti vain hämärretään kokonaiskuvaa.

Vuonna 2010 CIMO tuki 14 suomalaisen yliopiston osallistumista International Student Barometer (ISB) -tutkimukseen. Oulun yliopisto ja Aalto yliopisto osallistuivat tähän kansainvälisille tutkinto-opiskelijoille suunnattuun barometriin myös vuonna 2011.

ISB:n kysymykset ovat näkemyksiä ja suhtautumisia kartoittavia. Esimerkiksi edellä sivuttua ohjausasiaa luodataan kohdalla  'Getting time from academic staff when I need it/personal support with learning'.  Eikö neljän kohdan asteikolla pisteytettynä tämä olekin riittävää?

Vuoden 2010 ISB-tutkimuksen pohjalta Oulun yliopisto puuttui suurimmiksi heikkouksiksi paljastuneisiin seikkoihin. Vuoden 2011 tutkimus totesi niissä erittäin merkittävää edistymistä.

Yliopisto tunsi oman toimintansa ja keinot  vaikuttamiseen. Niinpä barometrin antama tieto riitti ohjausliikkeisiin. Voiko miltään palautejärjestelmältä toivoa enempää tukea tasaiseen muutosohjaukseen?

Koulutuksellinen takaisinkytkentä vai ranking-lista?

Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) on linjannut, että vuodesta 2015 lähtien  3% yliopistojen perusrahoituksesta jaetaan opiskelijapalautteen perusteella. Kyse on  arviolta 45-50M€ erästä. Saman suuruisella panoksella yliopistoja palkitaan kilpaillun ulkomaisen tutkimusrahoituksen saamisesta. 

Tarkoituksena on ohjata yliopistot kiinnittämään huomiota opetuksensa ja koulutuksensa laatuun.  Kyseessä on ikuisuusasia, jota erityisesti opiskelijajärjestöt ovat jaksaneet toistaa medialle,  OKM:lle ja ja yliopistojen johdoille.

Yliopistot ovat syntinsä tunnustaneet ja ehtineet moneen kertaan luvata parannusta. Tulokset eivät ole jääneet juhlapuheiksi,  mutta yliopistojen sisäiset koulutuksen laatuvaihtelut ovat edelleen merkittäviä. Tämän tietää jokainen opiskelija ja  jokainen opetus-ja tutkimushenkilö. 

Koulutuksen laadun heikkoudet  ovat  voineet johtaa lukuisiin opintojen keskeyttämisiin ja  hidastumisiin. Nämä ilmiöt on  kuitenkinkin mielellään nähty puhtaina ’opiskelijamateriaalin’ laatuongelmina, joihin  ei voi vaikuttaa. 

OKM:n 3%:n linjaus luo nyt merkittävän kannusteen.  Seurauksena yliopistojen motiivi  takaisinkytkeä palaute koulutuksen prosesseihin nousee entisestäänkin.

Rahanjaon pohjaksi OKM edellyttää yliopistojen toteuttavan yhteisen opiskelijapalautejärjestelmän. Reunaehdot ovat ainakin näennäisen väljät.  Takana on oltava kaikkien yliopistojen hyväksymä opiskelijapalautekysely, jota voi laajentaa yliopistokohtaisilla osilla.  

Palautekysymysten ja järjestelmän teknistä toteutusta valmistelee  UNIFI:n vuoden 2012 alussa asettama työryhmä.  Se joutuu hakemaan myös menettelyt muuntaa palautearvosanat rahoitusosuuksiksi.   

Tuo viimeisin taival lienee työryhmän haasteellisin. Saattakin käydä, että OKM tekee lopulliset valinnat saamistaan vaihtoehdoista.

Työryhmä joutuu haarukoimaan myös organisaatiokysymyksiä. Palautejärjestelmä vaatii sen kehittämiseen ja ylläpitoon sekä kyselyiden koordinointiin  pysyvän, yhteisesti rahoitetun elimen.  Lisäksi tarvitaan kunkin yliopiston jatkuvaa omaa panostusta. 

Hyviä esimerkkejä tällaisesta yhteistoiminnasta ja kustannusten jaosta on, esimerkiksi kymmenen yliopiston kv-hakupalvelut tuottava University Admissions Finland (UAF).  Kaikki yliopistot kattaviksi ovat toistaiseksi  kuitenkin ulottuneet vain OKM:n tietojärjestelmätoteutukset. 

Olisiko tässäkin tapauksessa OKM:n ote tarpeen? Osaisivatko kaikki yliopistot tällä kertaa toimia yhdessä?

Tänä ranking-listojen kulta-aikana lienee todennäköistä, että opiskelijapalautteelle tullaan kaipaamaan kansainvälisiä verrokkeja. Varmasti kysytään, että onko yliopistojemme koulutuksen laatu kansainvälisesti millä tasolla? Työryhmän lienee siksi hyvä  katsoa mallia myös laajemmin.